Jouluyönä lähdettiin paikalliseen päivystykseen. Läheisellä ahdisti ja puristi, ja puhelimessa konsultoiva hoitaja katsoi paremmaksi kutsua hänet vastaanotolle. Lähdin kuskiksi ja saattajaksi.
Yhden keskipitkän elokuvan verran odotimme pääsyä hoitajalle, sitten odotimme lisää näytteenottopaikassa ja niin edelleen. Koko reissuun meni vajaat neljä tuntia, ja henkilökunnan mukaan yö oli rauhallinen.
Kaiken odottamisen jälkeen en voi olla pohtimatta,
a) että sote-uudistus saattaa tulla tarpeeseen monellakin tapaa
b) pitäisikö ottaa sairauskuluvakuutus itselle
c) pitäisikö ottaa mikätahansakuluvakuutus lapselle.
Ne joululahjahelikopteteitaan puristavat, pihisevät ja reporankana toppavaatteissaan päivystyksen penkeillä makaavat pikkupotilaat olivat sielua riipivä näky. Huolestuneet, säikähtäneet vanhemmat ehkä vielä riipivämpi. Jos jollakin vakuutuksella voin väistää edes osan noista tuntien jonoista, on se aika monen euron väärti.
Vinkkejä ja kokemuksia aiheeseen liittyen otetaan todellakin vastaan.