Ensimmäiset viikot yhdessä

Ensimmäinen viikko kolmihenkisenä perheenä on lapsiperheunelmaa. Vietettyään pari ensimmäistä päivää mietteliään näköisenä ja lähinnä sylissä, lapsesta tulee reipas ja iloinen, hyvin syövä ja nukkuva, kehotuksia totteleva ja niin suloisesti hymyilevä, että kaikki on epätodellisempaa kuin osasin koskaan kuvitella. On helppoa onnistua, itseluottamukseni vanhempana kohenee vauhdilla, vaikka arvaankin, että ihan koko totuus ei ole vielä näkyvillä. Hyvä tästä elämästä silti tulee, uskon.

Toisella viikolla vauhtia tulee lisää. Lapsi touhuaa pääosin keskittyneesti leluillaan ja riemastuu kylvyssä räpiköimään vettä vanhemman päälle. Käymme hiukan tutustumassa ympäristöön, palastellen, pääosin vietämme aikaa hotellilla. Ulkona pieni ihminen on hiljainen ja katsoo silmät suurina maailmaa, hotellihuoneessa hiljaista on vain uniaikaan. Toinen viikko on leikkiä ja iloa.

Kolmannella viikolla lapsi vaikuttaa siltä, ettei hänellä ole enää korvia lainkaan. Hän tekee kaikkea kielletyksi tietämäänsä ja nauraa päälle. Hän itkee harvakseltaan, joskus pettymyksestä, joskus surusta. Suuttuessaan hän polkee jalkaansa. Enimmäkseen lapsi tutkii paikkoja (hotellihuoneet eivät pääsääntöisesti ole kovin käteviä paikkoja lapselta kiellettyjen tavaroiden säilyttämiseen), riemuitsee vedessä, kikattaa ruokkiessaan hotellin kaloja ja juoksee pitkillä käytävillä. Hänestä lähtee myös enemmän ja enemmän ääntä: minä alan odottaa kotiinpääsyä, arkea jossa tekemistä ei tarvitse keksiä; kotia, jossa lapsella on tilaa touhuta ilman jatkuvaa varoittelua, ja jossa vessa ei kaiu katedraalin tavoin.

Kirjoittaminen on nyt muuttunut vaikeammaksi. Olin ajatellut jatkaa lapsiperheblogin pitämistä, mutta nyt huomaan, että jo tämän postauksen kirjoittaminen tuntuu jotenkin kielletyltä. Vain muutama ihminen tietää henkilöllisyyteni, pari varmaankin arvelee tunnistaneensa minut, mutta silti pelkään, että kertoessani elämästämme sanon jotenkin liikaa. Lapsi on valtavan tavallinen lapsi, ihana, mutta en tiedä vielä onnistunko kirjoittamaan äitiydestä tai perhe-elämästä jotakin todentuntuista ja kuitenkin niin, että hän saa olla olemassa vain meille lähimmilleen. Katsotaan. Lupaan yrittää.

4 vastausta artikkeliin “Ensimmäiset viikot yhdessä”

  1. Ihanalta (ja niin tutulta) kuulostaa teidän yhteiset ekat viikot. ❤️
    On kiva, jos jaksat jatkaa kirjoittamista, mutta älä stressaa blogista, nyt on elämä tärkeämpää. Ei muutenkaan kannata stressata siitä, jos ei ehdi tai jaksa kaikkea suunnittelemaansa. Puolen vuoden kuluttua homma (=yhteiselämä) alkaa mennä enemmän omalla painollaan ja sitten on aikaa miettiä, mitä muuta perhearjen lisäksi jaksaa ja mikä tuntuu itselle tärkeältä. Itsellä ainakin tärkeysjärjestys on heittänyt kuperkeikkaa monen asian kohdalla.
    Ihanaa kesää teidän perheelle ❤️

    Tykkää

  2. Kiitos kuulumisista! Mukava kuulla, että siellä perhe-elämä on päässyt hyvään vauhtiin.
    Itse olen kokenut samalla tavoin, että adoptiossa elämä ja lapsi ovat hyvin tavallisia ja ero elämään biolapsen kanssa on lopulta hyvin pientä. Kaikki samat vaiheet käydään läpi, mutta osa pikakelauksella.
    Toivottavasti pian pääsette kotiin ja ”oikeaan” elämään pois hotellista ja vieraalta maalta.
    Tsemppiä kotimatkaan!

    Tykkää

  3. Minäkin toivon kovasti, että jatkaisit vielä blogin pitämistä, vaikka ymmärrän hyvin pohdintojasi. Arvostan nimittäin paljon sitä, että lasta ei tuoda someen eikä hänen asioistaan tehdä sisältöä omiin kanaviin. Toivottavasti löytyisi kuitenkin jokin tapa sanoittaa teidän arkea ja kertoa, millaisia ilon ja haasteen hetkiä adoptiolapsen saamiseen liittyy. Osittain ne ovat tietty ihan samoja kuin muissakin perheissä, mutta oletan, että adoptiotausta tuo myös joitain erityispiirteitä, ainakin ajoittain. Tai jos et tohdi kertoa lapsen kanssa olemisesta, niin vaikka siitä olisi kiva kuulla, millainen byrokratia liittyy kotiinpaluuseen, Kelaan, sosiaalipalveluihin jne. Käytännön kokemukset näistä ovat todella arvokkaita.

    Ihania hetkiä sinne❤️

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Paula Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: