Kohtaaminen

Kello on 20.53, makaan hotellihuoneen jättiläismäisessä parisängyssä ja vieressäni nukkuu kädet sivuille t-malliin levittänyt pieni ihminen.

Kohtasimme hänet, päiväuniltaan herätetyn lapsen, pelkistetyn toimistorakennuksen aulassa. Ennen tuota hetkeä olimme tavanneet lyhyesti lastenkodin aikuisia ja kuulleet lapsestamme hiukan lisää: saimme tietää biologisesta perheestä, vähän hänen ystävistään lastenkodissa, sen, että hän pitää suklaasta. Että hän pysähtyy usein ulkona tutkimaan kasveja ja muuta kiintoisaa, että hän pitää kaikesta sellaisesta puuhasta, jossa saa ajatella.

Ja siinä hän sitten seisoi, kasvot kyyneleistä märkinä ja nenä valuen. Häntä eivät kiinnostaneet lelut, ei kummallisten uusien ihmisten tuomat herkut eikä mikään muukaan: lapsen paha mieli oli kaikennielevää. Tunnin tutustumisen jälkeen sain jo silitellä hänen käsivarsiaan varovasti käsinukella.

Ja niin me sitten nousimme taksiin, siitä hotelliin ja vihdoin tähän pisteeseen, jossa lapsi on syönyt, leikkinyt, kylpenyt, kuunnellut ja katsellut kirjoja, kertonut, mikä hänen äidinkielellään on ankka ja nyt hän siis nukkuu jättimäisessä sängyssä ihan lähelläni. Voisin milloin tahansa koskettaa häntä, tuosta noin vain, ojentamalla käteni.

Miltä tuntuu, kysyy ystävä Whatsappissa. Vastaan olon olevan epätodellinen ja lapsen suloinen. En osaa muuta sanoa, mutta sen tiedän, että juuri nyt maljani on ylitsevuotavainen.

7 vastausta artikkeliin “Kohtaaminen”

  1. Tätä lukiessa näin tuntematonkin liikuttuu! Olen niin onnellinen teidän kaikkien puolesta, ja siitä mitä kaikkea teillä onkaan perheenä edessä. Teillä on ollut pitkä ja monimutkainen matka tähän pisteeseen, ja kuitenkin nythän tämä matka oikeastaan vasta alkaakin. Toivon teille rakkautta ja huumoria, ja aivan huikean hienoja ja tavallisen tylsiä päiviä sopivassa suhteessa! Hyvä teidän perhe, hyvä vanhempien päättäväinen sitkeys, hyvä ajattelevainen pieni ihminen!

    Tykkää

  2. Voi miten liikuttavaa! Tulee niin omat vuoden takaiset muistot mieleen. Ihanaa, että nyt olette yhdessä! ❤ Kaikkea hyvää teille ja alkaneelle yhteiselle matkallenne!

    Tykkää

    1. Ihanaa ihanaa ihanaa, valtavasti onnea koko teidän perheelle! Meillä on jo melkein 6 vuotta noista hetkistä hotellilla. Edelleen lähes joka ilta ihailen nukkuvaa lasta ja mietin, mikä onni on, että saan silittää noita pieniä varpaita ja antaa suukon hikiselle päälaelle. Lähellä oleminen on yhä vain ihme, kun joskus olimme niin kaukana toisistamme. 💚

      Tykkää

  3. Onneksi olkoon!! Tämä kirjoitus ilahdutti.
    Minun naperoni ei ekana yönä paljon nukkunut. Katsoi silmät lautasina pimeässä ja jännitti. Toisena yönä nukutti jo. Nyt kahden vuoden jälkeen hän kiipeää unille X-asentoon viereeni joka yö. Tiivistä on, mutta ylitsevuotavainen malja edelleen.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Kaisa Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: