Opiskelua perhevapaalla?


Kun syksy etenee, ajatus vuodesta perhevapaalla, täysin työ- ja paljolti koko aikuisten elämän ulkopuolella, alkaa tuntua aiempaa todemmalta. Kun on elänyt vajaat 40 vuotta itselleen ja siitä 15 vuotta työelämä erittäin korkealle priorisoituna, alkaa jossain kohdassa mietityttää, voisiko jokin oma juttu olla kuitenkin tarpeen perhevapaillakin. Lenkkeily ja kotijumppa toki, mutta siirtymä työelämästä hiekkalaatikolle saattaa olla sen verran kovaa kamaa, että mahtuisikohan elämään jokin pienenpieni, ihkaoikea aikuisten juttu? Opiskelu, työkeikat, jokin?

Hautaan ajatuksen töistä välittömästi. Nyt on tarkoitus olla irrallaan työelämästä. Niiden kantaminen lapsen oheen tuntuu ajatuksena mahdottomuudelta. Mutta entä jotakin muuta? Jotakin hauskaa, kevyttä, nykyistä työtä tukevaa opiskelua, jota voisi joskus hyödyntää vaikka yritystoiminnassa?

Perusteellisen etsimisen jälkeen löydän ratkaisukeskeisen valmentajan koulutuksen. Työkaverit kannustavat ja kertovat itsekin kaivanneensa jotakin omaa aikoinaan perhevapaalla. Mies ei ensin innostu ollenkaan, mutta kun kerron, ettei koulutusta ole kuin kerran kuussa eikä sekään vaadi matkustamista, hänkin suopuu idealleni. Tuntee kai vaimonsa. Sitä paitsi päivä kuukaudessa muiden aikuisten kanssa tehtävälle opiskelulle on varmaan tarpeen, kun vietän viikot lapsen kanssa.

Ja niin ilmoittaudun. Saan kirjallisuuslistan, jota alan työstää heti. Referaatit, mind mapit, täältä tullaan! Lapsen kanssa tulevalle ajalle jätän vain luennot, kaiken itsenäisen työskentelyn yritän tehdä alta pois ennen kuin matkaliput ovat taskussa.

Nähtäväksi jää, onko opiskelu lapsen ohessa viisautta vai katastrofi, mutta ainakin nyt ajatus tuntuu todella hyvältä. Mielelläni kuulen kokemuksia ja kommentteja sinulta, rakas blogivieras – oletko opiskellut tai työskennellyt perhevapailla, ja kannattiko? Tekisitkö jotakin toisin?

2 vastausta artikkeliin “Opiskelua perhevapaalla?”

  1. Kuulostaa niin tutulta, minulla oli myös aikomus opiskella ja tehdä vaikka mitä vanhempainvapaalla. Nyt on noin kymmenen kuukautta siitä kun olemme tuleet kotiin tyttäremme kanssa ja voin vain todeta että uuteen arkeen totutteleminen ja uuteen perheenjäseneen tutustuminen vie hurjasti voimia. Arki leikki-ikäisen kanssa on aika intensiivistä, vaikka monella tavalla ihanaakin. Meillä on mennyt todella hyvin, mutta vielä ei ole ollut paljon hetkiä jolloin olisi ollut mahdollista saada omaa aikaa sen verran että ehtii paneutua mihinkään syvällisemmin. On minulla kuitenkin ollut joka viikko oma harrastusilta nyt syksystä lähtien – tätä suosittelen lämpimästi.

    On todella yksilöllistä miten nopeasti sopeutuu ja mistä saa voimavaroja. Jos opiskelu antaa sinulle vaihtelua ja yhteisön niin uskon että se hyvinkin voi toimia. Ole kuitenkin armollinen itsellesi, voi olla että ensimmäinen puoli vuotta (tai enemmän tai vähemmän) elätte kuplassa ja on vaikeaa keskittyä/löytää aikaa ja voimia muuhun. Kyllä sä löydät ratkaisut sitten 🙂

    Tykkää

    1. Tämä on just se toinen ajatus, mikä mielessäni on: että hommasta tulee vain ylimääräistä harmia (koko perheelle) ja stressiä (minulle). Lähden kuitenkin kokeilemaan, katsotaan miten käy!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: