Sen me saimme. Postiluukusta kolahtanut kirje ei tällä kertaa aiheuttanut sydämentykytystä: mielessä ei edes käynyt, ettemmekö olisi saaneet jatkolupaa.
Kaksi vuotta kerrallaan voimassa oleva ensimmäinen adoptiolupamme tuli tiensä päähän, mutta koska mikään ei ollut parin vuoden takaisesta muuttunut, ounastelimme luvan uusimisen olevan läpihuutojuttu. Kuten se olikin: jonkin verran vaivaa, mutta ei jännitystä.
Toivottavasti kolmatta lupaa ei enää tarvita.
Avojaloin 
Hei, haluaisin kiittää sinua puhuttelevasta, mielenkiintoisesta blogista. Löysin blogisi viime viikolla ja olen ahminut tekstejäsi siitä lähtien. En muista mitä kautta tänne osuin, mutta onneksi osuin. Kirjoitat kauniisti ja koskettavasti. Vaikka oma tilanteeni on monilta osin erilainen, toive lapsesta ja siihen liittyvä kaipaus on myös itsellä vahva. Toivon sinulle valoa syksyyn ja voimaa odotukseen, jään seuraamaan blogia sormet ristissä.
https://planeetatjaenkelitjakuu.blogspot.com/
TykkääTykkää
Onpa ihana kuulla että olet löytänyt täältä jotakin, kiitos kommentista! Kaikkea hyvää eteenpäin ❤
TykkääTykkää
Onnea luvasta jatkaa! Toivottavasti sitä kolmatta ei enää tarvita vaan nyt olisitte jo loppusuoralla! 👍🏽
TykkääTykkää
Voi kiitos, sitä toivon!
TykkääTykkää