Tänään minusta tuli lapseton

Vuosi sitten juhlin äitienpäivää kaukana kotoa. Viimeistä kertaa ilman lasta, ajattelin silloin. Olo oli kuplivan hilpeä, oli hyvää ruokaa, viiniä, hauskaa seuraa ja musiikkia.

Tänään on toisin, mutta ei niin kuin äitienpäivänä 2019 kuvittelin.

Tänään, äitienpäivänä 2020 klo 18.14 taidan tietää miltä tuntuu olla lapseton. Se identiteetti on ollut minulle kaukainen, sillä olo ei ole ollut millään tavalla ”-ton”. Nyt kuitenkin olen juuri sitä. Ton. Lasta vailla, ilman, tyhjä.

Luen äidin aiemmin päivällä antamaa Kodin kuvalehteä, jossa poliitikko kertoo lapsettomuudestaan, kun kyyneleet kihoavat yllättäen silmiin. Ensimmäistä kertaa koskaan myös sosiaalisen median äitienpäiväkuvat ja -päivitykset kirvelevät, ja kyllä: haluan kääntää katseeni niistä pois. Ja käännänkin, mitäpä toisten perheonni tänään minulle kuuluu, eihän se kuulu muutenkaan.

Halailen ja nauratan ilmeilemällä veljen lasta, niin pientä ja niin rakasta, mutta tämä uusi, sanoiksi vaikeasti taipuva tunne on siitä huolimatta selkeä: tämä lapsi ei ole minun. Enkä minä hänen. On ihmisiä, jolle hän on vielä rakkaampi ja ihmisiä, joita hän tietämättään rakastaa paljon minua enemmän. On maailman tärkeimpiä ihmisiä, äitejä ja isiä, mutta minä en ole yksi heistä.

Eilinen lapsettomien lauantai ei itkettänyt, mutta tänään alakulo ei päästä minusta irti.

Ehkä ensi vuonna on toisin. Voisiko olla?

Onneksi elämästä ei tiedä. Siksi voi toivoa. Jos tietäisi, odottaisi kärsimättömästi tai surisi etukäteen. Nyt talletan tämän tunteen tänne.

Jospa ensi vuonna?

6 vastausta artikkeliin “Tänään minusta tuli lapseton”

  1. Lämpimiä ajatuksia täältä. Minulla tuo iski kunnolla viime jouluna. Olin edellisenä jouluna ollut varma, että se on viimeinen ilman lasta. Yksi piti kuitenkin vielä jaksaa.

    Liked by 1 henkilö

  2. Minä vietän tänään ensimmäistä äitienpäivääni. Kiitollinen olo, mutta kuitenkin varovainen. Ihan kuin en uskaltaisi täysin edes iloita, niin monta vuotta tämä päivä itketti ja aiheutti katkeruutta. Tiedän täysin miltä sinusta tuntuu. Itse pidin kymmenenä vuonna somen kiinni toukokuun toisena sunnuntaina. Tänään en postaa mitään, tämä ilo on vain meidän perheen.
    Uskon ja toivon, että vielä joskus sinullekin tämä juhlapäivä on onnellinen. Voimia 💜

    Tykkää

  3. Kiitos tästä!<3 Täällä yksinhakija samanlaisissa tunnelmissa, tuntui kuin lukisi omia ajatuksiaan. Niin on käynyt usein aiemminkin tätä blogia lukiessa, ja on aina yhtä voimauttavaa huomata, että joku muukin käy läpi näitä samoja juttuja.

    Tänä vuonna korona esti myös oman äidin tapaamisen, mikä lisäsi haikeutta.

    Ensi vuoden äitienpäivää ei oikein osaa edes ajatella… Tekee mieli toivoa, muttei uskalla. Aika kuluu samaan aikaan toivottoman hitaasti ja pelottavan nopeasti. Mitään ei tapahdu, paitsi että itse vanhenee vauhdilla.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s