Älä yski junassa

Olen aiemminkin kertonut, että työn kautta tuntemallani ihmisellä on jo lähes aikuinen adoptiolapsi. Vastikään lapsi kertoi, että mikäli hän yskähtää nykyään junassa, herättää se kanssaihmisissä huomiota. Ei mikään ihme, juuri nyt -koronahätäilyn ollessa median myllytyksen ansiosta kovimmillaan- kenen tahansa yskiminen saa myös oman katseeni kääntymään. Enkä edes ole tautikammoinen, minä perusterve melkeinkeski-ikäinen.

Samalle aikuiselle lapselle aletaan usein puhua kaupan kassalla ja kahviloissa englantia. Suoraan, kysymättä. Ulkopuoliselle tuo saattaa näyttää palvelulta, mutta miltä tuntuu umpisuomalaisesta adoptoidusta saada vähän väliä näin kouriintuntuva muistutus siitä, että hän näyttää muukalaiselta?

Adoptiorintamalla talvi ei näytä muuttuvan kevääksi. Kysyn maavastaavalta uutisia, mutta niitä ei ole. Tilastot netissä matelevat, nekin vähät muutokset tulevat pääsääntöisesti vääristä maista. Mutta mikäs hätä tässä: olen (taas) aloittanut uusia harrastuksia, ja tosi tv-sarjaa on katsottavana vielä seitsemän tuotantokautta.

Tässä me odottelemme, edelleen. Lasta ja kevättä, tänäkin vuonna.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s