Minä täällä, kuka siellä?

Tämä blogi kerää tällä hetkellä noin 500 yksittäistä kävijää kuukaudessa. Klikkauksia on noin puolitoista kertaa enemmän. Tuntuu hassulta: 500 ei blogimaailmassa ole paljon, mutta blogin (aika spesifin) aihepiirin ja rauhallisen päivitystahdin huomioiden olen kovin iloinen jokaisesta kävijästä. Sehän on ihan valtava joukko ihmisiä!

Kuvittelen, että teistä lukijoista suurin osa on työssäkäynti-ikäisiä naisia. Kommenteista päätellen moni teistä odottaa omaa lastaan kotiin, osa on jo adoptio(iso)vanhempia. Ja sitten on heitä, jotka miettivät, kannattaako tähän prosessiin alkaakaan. Ja eiköhän teistä joku ole ihan muuten vain kiinnostunut adoptioteemasta, luulen. Teiltä saa aina hyviä vinkkejä ja ajateltavaa, ja tunnutte suhtautuvan armollisesti hölmöihinkin pohdintoihini.

Live-elämässäni juuri kukaan ei tiedä tästä blogista: vain puoliso ja yhteinen miespuolinen ystävämme. Heistä kumpikaan ei ehkä kuulu aktiivilukijoihin, joten tunnustan, että kiinnostaisi kovasti tietää, ketä siellä ruudun takana on.

Jos kerron vähän itsestäni, kerrotko sinäkin?

1. Olen 35 vuotta, ja isona minusta tulee ehkä konsultti.

2. Ilmoittauduin juuri syksyksi astangajoogaan. Toivon että vetäjä ei pakota meitä hymisemään mitään mantroja, koska sellainen on aina tuntunut kamalan kiusalliselta. Haluan vain hikoilla ja rentoutua.

3. Minulla on kaksi ammattia ja vakityö, merkillistä. Kiitän Luojaa tästä ihmeestä aika usein.

4. Olen akuutisti ihastunut mifuun. Palasin juuri työmatkalta, ja puoliso oli tehnyt mifupastaa, mikä onni!

5. Huumorini on usein mustaa, otan kaiken helposti turhan tosissani enkä jaksa minkäänlaista a) lusmuilua enkä b) selittelyä. Tätä kohtaa lapsiperhe-elämä varmaan tulee kehittämään.

Tässä minä, kuka sinä?

 

 

 

27 vastausta artikkeliin “Minä täällä, kuka siellä?”

  1. Täällä ilmoittautuu yksi lukija. Olen 35-vuotias nainen, yhden lapsen äiti. Lapsen saatuani minua alkoi kiinnostaa äidiksi tulemisen tavat ja se, miltä tuntuu, jos kaivattua lasta ei saakaan. Olen löytänyt blogisi lapsettomuusaiheisena aloittaneen Toiveissa-blogin lukulistan kautta. Adoptioblogeja ja -kirjallisuutta olen lukenut paljon, samoin kaikki käsiini löytämät aikakauslehtiartikkelit. Aihe siis kiinnostaa, ja toivon, että olen sisäistänyt lukemaani sen verran, että jos joku uskoutuisi minulle lapsettomuuteensa liittyvistä tunteista tai kertoisi adoptio-odotuksestaan, osaisin olla hänen luottamuksensa arvoinen kuuntelija.

    Ymmärrän, että moni adoptio-odotuksestaan blogia pitävä päätyy lopettamaan kirjoittamisen siinä vaiheessa, kun lapsi vihdoin tulee kotiin. Arki vie mukanaan, eikä aikaa tai voimia välttämättä riitä enää blogille. Itse kuitenkin toivoisin hartaasti saavani kuulla kuulumisia myös sitten, kun lapsi on tuotu uuteen kotiinsa. Millaisia tunteita se herättää vanhemmissa, millaista apua kunta tarjoaa, miten lapseen alkaa muodostua suhde, millaisia arjen iloja ja haasteita jne. Pieni, vieno pyyntö siis täältä, että lukisin tosi mielelläni teidän kuulumisista myös sitten, kun lapsi on kotiutunut:)

    Tykkää

    1. Kiitos, Paula! Kiva tutustua sinuun. Toivoisin itsekin blogien jatkuvan myös lapsen tultua, joten katsotaan saisinko jatkettua tätä ainakin jonkin aikaa senkin jälkeen, kun meitä on kolme.

      Tykkää

  2. Täällä 29v yhden biolapsen ja yhden sijoitetun lapsen omaava äiti. Lapsettomuus/adoptio aiheina kiinnostaneet lähipiirini asioiden vuoksi. Minäkin olen Toiveissa-blogin kautta tänne löytänyt.

    Tällä hetkellä haaveilen itse vielä toisesta ja kolmannestakin sijoitetusta lapsesta. Syliini ja sydämeeni mahtuneet aina kaikki lapset, tulivat he mitä kautta tahansa.

    Jännitän kanssanne päivittäin, matkanne on ollut kovin mutkikas ja äärettömän mielenkiintoinen. Tsemppiä odotuksen viime metreihin! ♥️

    Tykkää

  3. Hei,

    Täällä 36- vuotias toivottavasti tuleva adoptioäiti. Paperimme ovat jo kohdemaassa ja odotamme lasta tulevaksi kotiin.

    Meillä ei ole taustalla biologista lapsettomuutta (tietääksemme) vaan adoptio oli meille ensisijainen väylä tulla perheeksi. Miksi? Siihen saa usein vastata. Mitään kovin rationaalista syytä siihen ei ole. Meistä se vain tuntui oikealta valinnalta.

    Taisin löytää blogisi ihan Googlen avulla kun etsin adoptioteemaan liittyviä blogeja. Aktiivisia sellaisia on kovin vähän.

    Tykkää

    1. Ihanaa että ollaan samassa vaiheessa! Itsekin kaipaisin enemmän lukemista, sääli ettei tarjontaa oikein ole.

      Tykkää

  4. Täällä 40+ ikäinen äiti-ihminen. Perheessä biologinen esikoinen ja nyt adoptioprosessi kuopuksen suhteen jo niin pitkällä, että odottelemme hakumatkalle pääsyä. Aika usein olen kommentoinut blogia ilman nimimerkkiä. Tämä on blogi on mitä parhainta vertaistukea. Kiitos Villis!

    Tykkää

  5. Heips, olen pian nelikymppinen, lapsettomuudesta kärsinyt nainen ja löysin tänne myös Toiveissa-blogin kautta. Tällä hetkellä adoptiopaperit kohdemaassa mutta vielä on odotusaikaa jäljellä. Blogisi on huippu ja moneen ajatukseen voi samaistua 🙂

    Tykkää

    1. Mukava kuulla että täältä löytyy jotakin samaistuttavaa. Toivottavasti odotuksesi ei ole enää pitkä!

      Tykkää

  6. Olen 41-vuotias ja mieheni kanssa olemme adoptioneuvonnassa, mikä on pitkittynyt ja ehkä ensi vuoden alkupuolella olemme adoptiolupaa hakemassa. Samaistun useasti blogisi kirjoituksiin ja saan myös samalla paljon vertaistukea blogistasi. Sinun uusista blogikirjoituksista tuleva ilmoitus katkaisee ihanasti hektisen arjen ja auttaa jaksamaan tässä pitkässä prosessissa. Toivottavasti jatkat kirjoittamista vielä lapsen kotiuduttuakin.
    Itse kirjoittelen blogiani siitä syystä, että adoptioaiheisia blogeja on niin vähän. Toivon, että blogistani joku saa edes vähän samanlaista tukea kuin itse saan sinun blogistani. Yritän itse parantaa tapani ja kirjoittaa useammin blogiani
    https://adoptiomatka.wordpress.com/
    Aurinkoa ja tsemppiä syksyynne ja odotukseen! 😘

    Tykkää

  7. Täällä 41v kahden adoptiolapsen äiti. Seuraan mielenkiinnolla odottajien blogeja eläen hengessä mukana. Omat odotusajat ovat vielä tuoreessa muistissa. Tällä hetkellä pienempi nukkuu kantorepussa ja äiti käyttää ajan hyödyllisesti nettisurffailuun.

    Tykkää

  8. Täällä 33-v. adoptio-odottaja. Miehen kanssa oltu jonossa 1v. ja 3kk eli matkaa on vielä jäljellä. Prosessi aloitettiin toukokuussa 2017. Minäkään en tiedä vielä, mikä minusta tulee isona, mutta toivottavasti ainakin äiti. 🙂 Vertaistuen vuoksi tulee luettua tätä(kin) blogia.

    Tykkää

      1. No itse asiassa heti seuraavana päivänä kommentoinnin jälkeen saimme lapsiesityksen! Eli aika vahvasti olimme voiton puolella 🙂

        Tykkää

  9. Hei!

    Täällä 25-vuotias nainen. Olemme mieheni kanssa adoptioneuvonnan loppusuoralla ja toivomme, että joskus saisimme hakea lapsemme kotiin Etelä-Afrikasta. 😊

    Löysin blogisi Toiveissa-blogin kautta. Kiva kun kirjoitat!

    Tykkää

    1. Moikka! Onpa hauskaa ”tavata” selvästi itseään nuorempi odottaja, kun näissä piireissä on usein itse sieltä juniorimmasta päästä.

      Tykkää

  10. Olen 34 v. yhden lapsen (adoptio)äiti ja odotamme parhaillaan kuopusta samaa reittiä. Tämä toinen odotus on vielä aika alussa, mutta olemme toiveikkaita josko jo ensi vuonna lapsilukumme tuplaantuisi. ”Harrastamme” adoptiota, eli olemme perheenä melko aktiivisia käymään aiheeseen liittyvissä tapahtumissa. Googlaan myös usein josko löytyisi itselle uusia adoptioblogeja.

    Tykkää

    1. Tuota googlausta minäkin harrastan usein, mutta ei luettavaa kyllä liiaksi ole. Ihanaa kuulla että teillä on jo yksi lapsi kotona, siitä ajatuksesta saa aina ylimääräistä tsemppiä odotukseen 🙂

      Tykkää

  11. Hei!

    Minä olen adoptiotieni alkutaipaleella, vasta mennyt pitkäaikaisen kumppanini kanssa naimisiin ja ensi tai sitä seuraavan vuoden puolella hakeutumassa neuvontaan sekä valmennuskurssille. Olen 38-vuotias kummitäti ja elämän ihimettelijä. Löysin blogiisi, kun etsin blogeja adoptiosta.

    Tykkää

    1. Kiva että täällä on alkutaipaleellakin oleva lukija, toivottavasti blogista on iloa. Tervetuloa tälle polulle!

      Tykkää

  12. Olen yhden lapsen äiti. Yhteistä elämää lapsen kanssa on takana jo hyvän matkaa. Asuin vuosia ulkomailla, ja adoptio tapahtui sen maan systeemin mukaan. On siis mielenkiintoista lukea adoptioprosessista suomalaisittain. Toivottavasti teän odotus on lyhyt tästä eteenpäin!

    Tykkää

    1. Moi ja kiitos viestin jättämisestä! Lyhyttä odotusta mekin toivotaan. Ja aina se vaan sykähdyttää kun kuulee että jollakin on jo lapsi kotona, ihmeellistä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s