Työkokouksen alussa sitten sanon sen. ”Me odotetaan puolison kanssa adoptiolasta.”
”Ollaan oltu tässä prosessissa nyt reilut pari vuotta, ei tämä niin mahdottoman pitkältä tunnu.”
”Ei me tiedetä siitä oikeastaan vielä mitään. Lapsiesitystä odotetaan.”
Mitä he sitten sanovat?
”Oi, onnea, mahtavaa!”
”Minkä ikäinen, tyttö vai poika, milloin?”
”Onko teillä jo sille sänky tai muuta tavaraa?”
”Joko ootte miettineet sille nimiä?”
”Mä alan nyt itkeä.”
Kannatti kertoa. Vaikka kaikki menisi pieleen, olisin ainakin ehtinyt iloita hetken avoimesti. Ja muut kanssani.
Avojaloin 
❤
TykkääTykkää