Käyn töiden jälkeen veljeni luona. Pikkuveljen, sen maailman parhaan tyypin. Tartun puolen litran kahvimukiin, ja hän tarjoaa silmieni eteen vaaleankeltaisen vihkosen. Sen kannessa lukee isoilla kirjaimilla VAUVA.
”Meille kuuluu tämmöistä.”
Sekoan ihan vähän. Viikon, kuukauden paras uutinen! Hypin tasajalkaa ensin veljen kaulaan, sitten hänen vaimonsa. Mahtavaa!
Isovanhemmat odottavat siis nyt kahta lapsenlasta, samaan aikaan. Minusta tulee äiti ja täti. Miten huikeaa on samaan aikaan odottaa häntä joka jo jossain on, ja häntä, joka on vasta muotoutumassa.
Serkukset.
Avojaloin 