Keräilysarja, osa 2

Päädymme alisuorittamaan joulun. Ei ruokia, ei siivousta, ei mitään. Koko syksy on ollut niin työläs, että olemme molemmat edelleen maitohapoilla. Paras joululahjakin on jo saatu: hakemuspaperimme pääsivät Helsinkiin ja ne todettiin moitteettomiksi. Nyt asia on pois omista käsistä, mikä toisaalta huolestuttaa ja mutta on myös keventänyt oloa huomattavasti. Toivottavasti maavastaava pitää meidät kartalla hakemuksen etenemisestä kääntäjän, suurlähetystön ja ulkoministeriön pöydillä ilman, että joudumme taas itse kyselemään asiamme etenemisestä. Olemme toiveikkaita, sillä jo vahvistus papereiden saapumisesta Helsinkiin tuli sähköpostiin ilman kyselyitä. Onko palvelunantajalla sittenkin hiukan proaktiivisuutta, jonka ei vain aiemmin päässyt näkyviin?

Myös adoptiotuen nouseminen on ilahduttanut molempia. Pari tonnia lisää tulee tarpeeseen, joskin palvelunantaja ilmoitti toki heti nostavansa omia maksujaan. Jospa siitä jokin satanen jäisi silti  käteenkin?

Koska ajatus pätkii, tyydyn toivottamaan kaikille blogissani vieraileville hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2019! Kiitos erityisesti kommenteista ja vertaistuesta, niistä on ollut valtavasti iloa kuluneena vuonna.

Ps. Vertaistuesta puheenollen: Uusi Facebook-ryhmä nimeltään Adoptio-odottajat ottaa mielellään vastaan uusia ihmisiä. Ryhmä on salainen, joten lähetä liittämispyyntö osoitteeseen adoptio.odottajat(a) gmail.com.

7 vastausta artikkeliin “Keräilysarja, osa 2”

  1. Ah, kuinka elävästi tämä blogi tuo mieleen oman odotusajan.
    Muistan joulun, joka oli jo toinen lapsitiedon jälkeen ilman tietoa koska päästään hakumatkalle. Makasimme koko joulun sohvalla katsoimme Sons of Anarchya (koska lapsen tultua ei tällaisia sarjoja voi enää katsoa) ja söimme karkkia, koska miksi edes yrittää. Seuraava joulu olikin jo ihan muuta 😀

    Tykkää

    1. Apua miten pitkään jouduitte odottamaan matkustuslupaa! Vaikka niin kai se on, että sitä mitä on, ei oikein osaa arvostaa ennen kuin siitä luopuu (vrt. karkinsyönti jouluna Jaxia katsellen).

      Tykkää

      1. Lapsitiedosta meni puoli toista vuotta ennen kuin päästiin hakumatkalle. Viimeinen puoli vuotta odoteltiin, että joku löytää meidän paperit, jotka katosivat byrokratian rattaisiin.

        Tykkää

      2. Kestääkö kysyä mikä maa tai edes milloin tämä odotus tapahtui? Kamalan pitkä aika, kun on jo matchattu lapsen kanssa!

        Tykkää

  2. Intia ja 5 vuotta sitten. Silloin tehtiin isoa muutosta Intiassa adoptioprosessiin ja nykyään toimii jo hyvin. Tosin prosessi on hieman erilainen muihin maihin verrattuna, että ilmeisesti vieläkään ei lähdetä pikapikaa hakumatkalle. Olipahan aikaa ostella vaatteita ja leluja : D

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s