Hymyä, ei riitä vielä!

”Ootko ikinä hankkinut lasta kuvaamalla? Meidän pitäisi näyttää nyt hoikilta ja rikkailta. Niin ja hampaiden ja kenkien pitää näkyä!”

Varaamme edullisesta mutta hyvänä pitämästämme kuvaamosta lyhyen kuvausajan. Kuvaaja on nuori nainen, joka innostuu asiasta ja tuomastamme rekvisiitasta: lippusukista ja lainakengistä. Esittelen puhelimesta vielä referenssikuvia, ja sen jälkeen kamera käy. Puoliso virittelee välillä rusettiaan suoraan, minä heiluttelen kimallekengistä vapautettuja varpaitani.

Nyt on kuvia: waiting for you -taululla ja ilman, istuen tuolilla ja lattialla, seisten, halaten ja nojaten. Hymyillen riittävän leveästi, toivottavasti. Keväältä on kuvia perheistä ja ystävistä, mutta tämä on eri asia. Me. Vanhemmat. Miehellä puku ja minulla hopeinen paita ja musta hame.

Tämä tavallinen torstai klo 15 on melkein pyhä päivä, käsillä kenties elämän tärkeimmät kuvat. Arki leikkaa vilahduksia väliin:  kuvaajan säätäessä valoja mies pohtii ehtiikö ajoissa työtapaamiseen (kuvaaja käyttää aiotun 20 minuutin sijaan meihin melkein tunnin) ja minä haaveilen nälkäisenä kanakeitosta iltapalaksi. Ulkona sataa vettä, ja autossa keskustelemme siitä, onko renkaissa keväällä jäljellä yhtään nastaa. Metafysiikkaakin käsitellään, BBC:n uutisia tunnistamattomista lentävistä esineistä.

Muistaisinpa tämän päivän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s