Lautakunnassa on jonoa

Näin sanoo palvelunantaja ja siltä se tuntuu. Emme tiedä käsittelypäiväämme (kukaan ei tiedä, se ilmoitetaan kuulemma vasta samana aamuna palvelunantajalle), joten me odotamme. Itse asiassa nyt taitaa olla ensimmäinen kerta, kun odotamme ilman minkäänlaista takarajaa. Ensimakua tulevasta, kenties?

”Teillähän on asiat kunnossa”, sanoo palvelunantajan uusi ihminen nähtyään paperimme. Ihanteelliset hakijat!

Kannustavaksi tarkoitettu tsemppipuhe ei enää lämmitä. Ammattilaisten huoleton suhtautuminen ei tee odotuksesta yhtään sen helpompaa tai hauskempaa.

Kerron lautakunnan jonotilanteesta ystäväperheessä käydessäni, samalla kun haen hyvän asennon keinutuolista. Että jonoa on ja seuraava kokouspäivä kolmen viikon kuluttua, mutta hakemustamme ei välttämättä käsitellä sielläkään. Ystävän insinööripuoliso äimistelee: kai yleensä on tapana, että kokouksessa käsitellään siihen mennessä esille tulleet asiat? Ja jos asiaa on paljon, varataan pitempi kokousaika!

Niin minäkin ennen luulin. Miksei edes tämä kotimaan prosessin loppuvaihe voi  mennä loogisesti: esimerkiksi että  kaikki viikkoa ennen kokouspäivää toimitetut hakemukset käsitellään kerralla?

Oikeasti, miksei? Onko kyse tehottomuudesta, vai onko nykyiseen toimintatapaan jokin syy, jota hakijanäkökulmasta ei huomaa ajatella? Voisiko hoitotakuusta ottaa mallia – saisiko lautakuntaan käsittelytakuun?

(Saisi ja pitäisi olla, sanon minä. Julkiseen vallankäyttöön liittyvä juridinen prosessi ei saa olla näin epämääräinen ja asianosaiset kehnosti informoituja. Eihän? Vai enkö vielä ymmärrä, että lautakunnalle en ole asiakas vaan päätöksenteon kohde, objekti, yksi kymmenistä ja sadoista? Ja tältäkö muuten tuntuu olla sosiaalitoimen ”asiakas” – silkkaa odottelua, epämääräisyyttä, turhautumista? Jos, niin kenties hyvä että tämäkin tulee nyt koettua.)

8 vastausta artikkeliin “Lautakunnassa on jonoa”

  1. ”Turha” odottelu kyllä pännii. Eikä adoptioprosessiin tunnu pätevän mitkään yhteiskunnassa muuten vallalla olevat toimintatavat. Hyvästä tiedotuksesta ei nyt ainakaan uskalla puhua samana päivänä. Odottajana tuntuu, että jokaisessa vaiheessa pinnaa venytetään oikein huolella. Piinallisin vaihe kuitenkin on sitten se, kun lapsitieto on tullut ja odottaa matkalle pääsyä. Jokainen vaihe vaatii hermoja.
    Kuinka pitkä lautakunnan jono nyt on? Toivottavasti pian saatte asianne käsittelyyn.

    Tykkää

      1. No hyvä! Muistan aikoja, kun meni hyvinkin yli puoli vuotta siihenKIN vaiheeseen. Tsemppiä!

        Tykkää

  2. No höh! Meillä pari vuotta sitten hoitui tuo vaihe nopeasti. Nyt luvan päivittäminen työn alla, joten saapa nähdä kuinka kauan jonottelemme. Välillä minusta tuntuu, että adoptioprosessissa ”odotutetaan” tahallaan. Ihan kuin valtavan pitkä (ja kallis!) prosessi olisi motivaation mittari.

    Tykkää

    1. Luulisi että uusimisluvat menisivät jotain ohituskaistaa, kun eivät vaadi niin perusteellista työskentelyä. Toivotaan!

      Tykkää

  3. Reilu vuosi sitten virallinen tieto oli, että lautakunnan jono on 2-3 kk. Todellisuudessa se olikin sitten paljon lyhyempi ja lupa tuli parissa viikossa siitä, kun paperit olivat perillä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s