Ensimmäistä kertaa koko prosessi pysähtyy. Kotiselvityksen saaminen venyy meistä ja sosiaalityöntekijästämme riippumattomista syistä. Tulee lomakausi, joka näyttää kestävän paljon lakisääteistä pitempään. Onneksi on kesä ja luvassa mukavaa tekemistä niin töissä kuin vapaallakin, muuten ärsyttäisi enemmän.
Adoptioblogituttu saa odottamansa puhelun. Ihmeellistä että kaiken tämän takana todella on Aivan Oikea Lapsi.
Selkätreenini jatkuu ja puoliso pohtii käytäntöjä, joilla yhteiseen harrastukseemne voi ottaa lapsen mukaan. Käytän kummilapsen ja pikkusisarensa eläinpuistossa, mikä tarkoittaa tunnin istumista pallomeren vieressä ja pikaista pysähdystä alpakoiden aitauksella. Tällaista se varmaan on, lapsiperheessä, mietin minä kuunnellessani lasten riemua. Kontrollista on luovuttava, ja siihen adoptioprosessi totisesti valmistaa.
