Yhtenä iltana tutkin jälkeen erityistarvelomaketta ja valaistun. Seuraa absurdi keskustelu:
”Rakas, oletko ajatellut, että kun meiltä kysytään että kelpaako meille sydänlapsi tai kehitysviive tai narkomaaniäiti… niin siltä lapselta ei kysytä mitään?”
”Hmmm, niin?”
”Siis että sille vaan näytetään kuva ja sanotaan että tämmöiset vanhemmat sulle tulee. Ei voi sanoa että ei kelpaa nuo äidin erityistarpeet tai onpa tylyn näköisiä tai kylmä maa, en ala.”
”Totta.”
”Meiltä kysytään, ja lapsiparka vain sopeutuu siihen mitä annetaan. Raukka! Ajattele jos me ei vastata sen odotuksia yhtään!”
”Mutta voihan se yllättyä positiivisestikin.”
Avojaloin 