Kotikäynti

”Moi! Tuu sisään vaan. Löysitkö helposti autopaikan? Raivaa tilaa naulakosta takille, se on vähän täynnä. Ja haluutko kurkistaa ensin huoneisiin?”

Sosiaalityöntekijän kotikäynti jää mieleen. Esittelemme asunnon, puhumme asuinalueen päiväkodeista, kouluista ja leikkikentistä. Onneksi leikkikentät on testattu kummilapsen kanssa, muuten niihin ei ehkä olisi tullut kiinnitettyä huomiota. Läpikulkuliikennettä ei ole, ja aivan kaikki on lähellä: sen hinta on pieni kerrostalokoti, mutta neliöitä sosiaalityöntekijä ei tunnu kaipaavan. Häntä kiinnostaa, mihin ylimääräisessä huoneessa olevat tavarat siirretään, kun lapsi tulee.

Puhumme myös lähipiiristämme. Taas. Nyt ystävät käydään läpi perusteellisesti, ammatteja ja elämäntilannetta myöten. Keneltä saamme apua, jos ja kun sitä tarvitsemme? Vanhempien, siis tulevien isovanhempien, luokse on matkaa, ja verkostoa tarvitaan. Hämmästelemme itsekin ystäväpiirimme kokoa: onhan heitä! Yksi haluaa kammata lapsen tukkaa, toinen on muuten vain tarjonnut apuaan kaikkeen tarvittavaan. Yksi on suomi toisena kielenä -opettaja, kolmas mielen asiantuntija. Ystäviä, ihmeellisiä ihmisiä, rakkaita tyyppejä koko joukko.

Päätämme pitää juhlat, kun kesä koittaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s