Muniva kukko ja kuparipannu

Pääsiäinen, kevään ja uuden elämän juhla, häämöttää. Lensi maahan enkeli, joutuisampi tuulta! Syömme suklaata, vapaata ei ole eikä tunturimökkiäkään, jonne voisi vetäytyä tuijottamaan takkatulta ja hiihtelemään. Enkä edes pidä hiihtämisestä. Jokunen pääsiäistipu odottelee aikaansa laatikossa, mutta en viitsi nostaa niitä esiin. Mitä sitä, turhaan.

En voi olla ajattelematta, että jos meillä olisi lapsi, tätäkin pyhää vietettäisiin aivan toisin. Palmusunnuntaina maalaisin pikkuvirpojalle pisamia, kiirastorstaina käytäisiin kirkossa katsomassa, kuinka alttarille jäävät vain mustalla liinalla makaavat punaiset ruusut, pääsiäispäivinä laskettaisiin mäkeä ja etsittäisiin suklaamunia piposta sängyn alta. Mentäisiin lähipiirin mökille, pilkittäisiin, syötäisiin rahkapiirakkaa kaakaon kanssa.

Tänään luotan siihen, että erilaisen pääsiäisenkin aika tulee. Adoptioneuvonta alkaa olla lopuillaan.

 

Yksi ajatus artikkelista “Muniva kukko ja kuparipannu”

  1. Onnea adoptioneuvonnan päättymisestä! Se on jo iso askel eteen päin. Kyllä sekin aika vielä tulee, että saat viettää pääsiäistä ja muita juhlia oman pienen kanssa.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s