Viisi vuotta

Samalla kun adoptioprosessi etenee omaa, verkkaista tahtiaan, otetaan myös muussa elämässä askeleita. Tämä ei kuulu niihin isoimpiin, korkeintaan keskikokoisiin, mutta kerrottakoon se silti: minulle laitettiin hormonikierukka, vaikutusaika viisi vuotta. Kun kierukka poistetaan, meillä pitäisi kaiken järjen mukaan olla lapsi.

Nyt viimeistään on ilmeistä että  adoptiotiellä ollaan ja tiukasti. Selvää se on toki ollut jo pitkään, mutta olo on silti sama kuin naimisiin mennessä. Mikään ei näennäisesti muuttunut, mutta sitoutuminen -silloin puolisoon, nyt adoptioon- vakavoitui entisestään.

Kierukan asennus oli omituinen toimenpide. Lääkäri tiedusteli kipukynnystäni ja päätyi puudutukseen, mutta olo oli silti kauniisti sanottuna epämukava. Kiitos Luojan ja lääketieteen hyvien haltijoiden, puuha ei kestänyt pitkään.

Asennuksen jälkeen makoilin vielä melkein tunnin toipilaana, kun maailma keikkui silmissä. Kuulemma normaalia. En ole kovin kiinnostunut tietämään, mitä kaikkea ”normaalia” raskauteen kuuluu, mutta kokemukseni jälkeen olen naiivin iloinen siitä, että adoptioraskaus ei ole fyysistä lajia. Meillä tehdään lasta puhumalla ja kirjoittamalla, ja juuri tänään olen siitä aivan nolostuttavan tyytyväinen. Tänne vain, kotitehtävät, laskut, sukupuut ja palkkalaskelmat!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s